Ruokinta

Yleistä tietoa kasvavan ja aikuisen koiran ruokinnasta

Pennuille tarjotaan noin kolmen viikon iästä alkaen hyvälaatuista penturuokaa emonmaidon lisäksi. Toki pennuilla (ja tietenkin myös aikuisella koiralla) on myös vettä tarjolla. Pikkuhiljaa emonmaito jää pois ruokavaliosta ja pennut siirtyvät käyttämään pääasialliseksi ravinnokseen penturuokaa.

Suurikokoisen rodun pennun kasvaessa kokonaisenergiansaanti on pidettävä kurissa, jotta kasvu ei olisi liian nopeaa ja jotta pennulle ei kertyisi ylipainoa. Suuren rodun pennun pitäisi kasvaessaan olla hoikka, ei missään nimessä yhtään pullukka! Pentujen purutarvekin tyydytetään naudannahasta valmistetuilla puruluilla tai muilla kevyillä ”herkuilla” (eikä esim. rasvaisilla possunkorvilla), jolloin ylimääräisen energian saanti on mitätön.

Nopea kasvu ja ylipaino aiheuttavat kasvuhäiriöitä luissa ja nivelissä, koska vielä kehittymättömään tukirankaan kohdistuu liian kova rasitus (seurauksena pihtikintut, periksi antavat ranteet, ulospäin kääntyvät käpälät jne.) Myös liiallinen liikunta kasvuiässä aiheuttaa näitä vaurioita.

Pennun painoa tulee seurata viikottain (noin vuoden iästä eteenpäin kuukausittain) ja tulokset on hyvä kirjata kasvutaulukkoon. Myös korkeuskasvusta on hyvä tehdä seurantaa.

Pennulle on ehdottomasti syötettävä hyvälaatuista, suuren rodun pennulle tarkoitettua pentumuonaa. Osa kasvattajista edelleen suosittelee syöttämään suurten rotujen pennuille aikuisen koiran ruokaa koska ”penturuoat ovat liian vahvoja ja niissä on liikaa proteiinia ja pennut kasvavat liian nopeasti”. Todettakoon, että proteiinin määrä yksistään ei ole ongelma, vaan kokonaisenergiamäärä, tuli se sitten proteiinista tai rasvasta.

Aikoinaan, kun markkinoilla ei vielä ollut suurten rotujen pennuille tarkoitettuja, siis hitaasti kasvattavia penturuokia, oli todellakin pakko syöttää aikuisten ruokia näille pennuille, koska sen ajan penturuoat olivat aivan liian energiapitoisia. Ne sopivat siis ainoastaan pienten ja keskisuurten rotujen pennuille. Nykyään useista lemmikkiliikkeiden koiranruokasarjoista löytyy suurten rotujen penturuoka, osasta jopa jättiroduille tarkoitettu.

Jos pennun kasvussa ilmenee vähäpätöisiltäkin tuntuvia ongelmia, ota hetimmiten yhteys kasvattajaan!

Kotiruoan syöttäminen suurirotuisen koiran pennulle on todellinen riski. Omistajan on oltava todella perehtynyt aiheeseen. Hänen on tasan tarkkaan tiedettävä kuinka paljon mikäkin elintarvike sisältää mitäkin ravintoaineita. Hänen on myös osattava yhdistellä näitä kaikkia niin että löytyy pentua ajatellen tasapainoinen kokonaisuus. Hänen on tietenkin myös tiedettävä minkälainen tällainen tasapainoinen kokonaisuus on. Mielestäni tämä on lähestulkoon mahdotonta ja siksi suosittelenkin käyttämään valmiita nappuloita pennun ainoana ruokana.

Nappuloiden koostumus on tasapainotettu prikulleen oikeaksi. On huomattava, että varsinkaan pentuaikana (ennen 2 vuoden ikää) valmisruokiin ei koskaan saa lisätä mitään ylimääräistä (kalkki, vitamiinit, liha jne.), koska tämä saattaa aiheuttaa joidenkin ravintoaineiden ylimääriä, mikä on vähintäänkin yhtä haitallista kuin niiden puutos!

Kasvuajan jälkeen ylimääräiset perunankuoret ja kastikkeenjämät eivät enää ole niin haitallisia, etteikö niitä voisi silloin tällöin ruuan mukaan heittää (tästä aiheesta lisää kohdassa Kranttu koira).

Pennun ollessa nuori, on sille ostettava ruokaa, joka sille parhaiten sopii. Ei ole olemassa yhtä ainoaa ”parasta” ruokaa. Yksi merkki sopii toiselle, toinen toiselle. Hyvälaatuinen ruoka maksaa moninkertaisesti ”markettiruokiin” verrattuna. Jokaista sikakallista säkkiä ostaessasi voit lohduttautua ajatuksella että noin parivuotiaana koiralle voi alkaa syöttää edullisempaakin ruokaa.

Ruoka on tarpeeksi hyvää silloin, kun koira voi hyvin, karva kiiltää, ulosteet ovat suht. pienet ja silmät ovat kirkkaat. Sitä ”markettiruokaa” ei kuitenkaan pidä ostaa aikuisellekaan, koska sen syöttäminen tulee loppujen lopuksi kalliiksi: kaikki tavara tulee läpi. Irliksen kokoisella koiralla tämä tarkoittaa sitä, että voit tilata kuormalavan pihallesi päivän lastia varten. Lisäksi koiran iho kuivuu ja kutisee, karva samenee ja irtoaa, koska rasvan laatu on huono ja määräkin vähäinen (imeytyy huonosti). Sulavaa proteiinia on vähän, joten elimistö ei saa riittävästi rakennusaineita. Kalliimmat ruuat ovat (yleensä) paremmin sulavia joten pienempi määrä ruokaa riittää. Tyyriimmät ruuat sisältävät yleensä myös niveltenhoitoaineita (esim. glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti), jotka ovat kyllä oikeastikin hyödyllisiä tällaisille jättikoirille.

”Markettiruuat” voivat sisältää runsaasti vehnää, mikä on varsin tavallinen allergian aiheuttaja koiralla (oireina ihon kutina ja punoitus esim. kuonossa ja nivusissa, korvien rähmiminen, löysät ulosteet jne.). Irliksillä allergia ei käsittääkseni ole kovin suuri ongelma, mutta suuria vehnämääriä on syytä välttää. Ruoka, joka sisältää pikkuisen vehnää (raaka-ainelistan loppupäässä) ei välttämättä ole huono vaihtoehto. Uskoakseni se voi toimia jopa ”siedätyshoitona”. Jos allergiaoireita ilmenee, on vehnä syytä jättää ensimmäisenä pois ruokavaliosta. On muistettava, että vehnää on myös esim. koirankekseissä, leivänkannikoissa ja makaroonissa. Jo ihan pienikin määrä voi aiheuttaa reaktion allergisella koiralla!

Muita yleisiä allergeeneja ovat esim. nauta ja maitoproteiini (puruluut, viili jne.). Hysteeriseksi ei missään nimessä kannata ryhtyä vaan nämä ruoka-aineet poistetaan ruokavaliosta vasta, jos oireita ilmenee.

Mahalaukun kiertymisen ehkäisemiseksi ruoka tarjoillaan koiralle korotetulta alustalta, esim. ruokakuppitelineestä. Samasta syystä koira ruokitaan aina niin että ruokinnan ja lenkkeilyn väliin jää vähintään kaksi tuntia aikaa. Aina parempi, mitä enemmän aikaa lenkkeilyn ja ruokinnan väliin jää. Myös kaikenlainen muu riehuminen ja kiihtyminen on kielletty ennen ja jälkeen ruokailun.

Aikuisenkin koiran ruoka olisi hyvä turvottaa tai ainakin laittaa runsaasti vettä nappuloiden joukkoon.

Koiralle ei saa antaa pureskeltavaksi linnun- tai sianluita. Koiraa kannattaa tarkkailla aina kun se syö luita, jotta se ei tukehdu esim. niistä irronneisiin paloihin.

Pennun ruokinta käytännössä

Pennulla on oltava raikasta vettä koko ajan saatavilla.

Pennun ruoka turvotetaan hyvin ennen tarjoilua. Yleensä penturuoka turpoaa aika hitaasti ja suosittelenkin turvottamaan sen jääkaapissa, koska kauan lämpimässä pöydällä ollut ruoka alkaa äkkiä haiskahtaa. Jääkaapissa turvotettu ruoka lämmitetään mikrossa huoneenlämpöiseksi, kylmänä sitä ei kannata antaa.

Ruokintaohje löytyy ruokapussin kyljestä. Tämä ohje on kuitenkin vain suuntaa antava. Ruuan määrä on oikea silloin, kun pentu pysyy hoikkana. Se ei saa olla liian laiha eikä liian tanakka. Jos pennun kylkiluut tuntuvat ohuen rasvakerroksen alla, on paino sopiva.

Yhdeksänviikkoinen pentu syö neljä kertaa päivässä, esim. klo 7, 12, 17 ja 21. Syönnin jälkeen pentu on vietävä ulos tarpeilleen.

Pennun ruokintakerrat voi vähentää kolmeen noin puolen vuoden iässä.

Vuoden iästä eteenpäin irlikselle riittää ruokinta kaksi kertaa päivässä.

Kranttu koira

Kuten jo aikaisemmin mainittiin, aikuiselle koiralle voi periaatteessa antaa ruuantähteet nappuloiden lisäksi. On kuitenkin syytä miettiä tarkkaan, kannattaako se…

Koirat ovat todella fiksuja ja osaavat käyttää omistajiaan sumeilematta hyväkseen. Jo siis laitat kuppiin nappuloita ja jauhelihakastiketta, on hyvin todennäköistä että koira nuolee kastikkeen päältä ja syljeskelee nappulat lattialle tai jättää ne kuppiin. Seuraavalla ruokintakerralla kupissa on vain nappuloita: kurkistus kuppiin, tuhahdus, todella loukkaantunut katse omistajaan ja poistuminen paikalta. Eli kun koira kerran on saanut jotain omasta mielestään parempaa, ei sille enää kelpaa nappulat. Tässä vaiheessa liian moni omistaja heltyy tarjoamaan mussukalleen parempaa.

Pitäisi aina muistaa että pelkästä sisäfileestä koira ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita oikeissa suhteissa. Lisäksi irliksen ruokkiminen sisäfileellä voi käydä kukkaron päälle. Molempien osapuolien kannalta paras vaihtoehto onkin että koira opetetaan syömään kuppinsa tyhjäksi silloin kun se eteen laitetaan. Se on helppoa kun osaa tekniikan ja sulkee silmänsä surullisilta ja vaativilta katseilta.

Opettaminen käy seuraavasti:

Nappulat laitetaan kuppiin. (On erittäin tärkeää että missään vaiheessa nappuloiden sekaan ei laiteta mitään lisukkeita!) Kuppi annetaan koiran eteen. Jos koira aloittaa syömisen, hyvä. Jos se ei heti ala syömään tai lähtee kesken aterian haahuilemaan muualle, kuppi otetaan pois. Kertaakaan ei mairitella koiraa takaisin!

Opetuksen tärkein kohta on että ruokaa tarjotaan seuraavan kerran vuorokauden kuluttua  ja mitään välipaloja ei saa antaa tällä välillä, ei edes pientä iltapalaa! Vettä on tietenkin koko ajan tarjolla. Kun kuppi vuorokauden kuluttua annetaan koiralle seuraavan kerran, toimitaan ihan samalla tavalla kuin ensimmäisenä päivänä. Jos koira ei todella ole 14 vuorokauden sisään suostunut syömään ruokaansa, on syytä hakeutua eläinlääkäriin. Terve koira ei kuppinsa ääreen kuole, kuten sanotaan. Yleensä koira jatkaa syömälakkoaan vain muutaman päivän, mutta sitkeimmät jopa yli viikon. Tämä aika on erityisen rankkaa  omistajalle, jota katsotaan vuoroin anelevin, vuoroin loukkaantunein silmin. Omistajan on vain suljettava silmänsä näiltä katseilta.

Koira, joka on pienestä pitäen opetettu tällä tekniikalla olemaan kranttuilematta, tuskin tarvitsee ”tukiopetusta” myöhemmin.

Mielestäni tämä ”kuuri” on parempi ratkaisu myös kasvavalle koiralle, koska uskon, että muutama päivä syömättä ei ole niin paha asia kasvua ajatellen, kuin koko nuoruus epätasapainoisella ruoalla (esim. maksalaatikolla tai jauhelihalla).

Useimmat koirat voivat syödä samaa ruokaa läpi elämänsä ja saattavat jopa katsoa kuppiinsa hieman ihmeissään, jos siellä joku kerta onkin ”väärää ruokaa” eli jotain uutta. Mielestäni koiran ruokamerkkiä ei kannata alituiseen vaihtaa vain siksi että omistaja haluaa vaihtelua. Kun sopiva ruoka on löytynyt (koira voi hyvin ja syö sitä), en näe mitään syytä vaihtaa ruokaa.